Yksi syy aloittaa taannoin kirjoittamisen perusopinnot oli se, että voisin myöhemmin opiskella ja pätevöityä sanataideohjaajaksi. Olen setvinyt kurssitarjontaa, haalinut luettavaa ja aprikoinut, onko minusta siihen,
Mietityttää, onko minulla auktoriteettia. Lohdullinen oli Päivi Haanpään Sanataideohjaajan oppaasta löytämäni ajatus, että ryhmä tarvitsee ohjaajan, ei diktaattoria. Tyrannin elkeet johtavat harvoin hyvään.
Miten se, uskaltaako olla aidosti oma itsensä, liittyy auktoriteettiin? Tulee mieleen ainakin varmuus. Kun on itsensä suhteen luottavainen. aito läsnäolo ja varmuus, arvovalta, välittyy toiseen.
Menisikö noin? Näin keittiöpsykologian pohjalta.
Viikon Sydämen sunnuntai -tehtävä on kirjoittaa auktoriteetista. Kirjoita dialogi – tai vaikka runo -, jossa joku ilmaisee auktoriteettia. Voithan myös tuumiskella aihetta aamusivuissa, päiväkirjamaisesti tai esseenpoikasessa.
Käythän jakamassa parhaat vinkkisi kommenteissa tai Instagramissa.
Kirjoittamisen iloa sinulle!