Luvassa on unelmamatka.
Pelkkä oman harrasteen tukeminen ei ollut syy aloittaa kirjoittamisen perusopintoja. Tiesin, että ne tarvitaan pohjaksi, jos haluaa opiskella sanataideohjaajaksi. Ja halusin vaihtaa tai uudistaa työkuvioita niin, että edes osittain suuntaisin mopin varresta kynänvarteen.
Sanataideohjaaja ei ole suojattu ammattinimike, ja koulutusta on ainakin Hämeenlinnassa ja Kuopiossa. Paraikaa meneillään on koulutus lisäksi Etelä-Pohjanmaan opistossa.
Sain selville, että Kuopion koulutus on laajin, 28 opintopistettä, eikä siihen ole pohjakoulutusvaatimuksia. Niinpä huhtikuussa alkavaan koulutukseen voisi hakea. Kuopiossa pätevöityy lasten ja nuorten sanataideohjaajaksi, ja koulutus on ensimmäinen sanataideohjaajan koulutus Suomessa.
Kahtalainen olo: Ei minusta opettajaakaan tullut, vaikka aineyhdistelmään kuului suomen kieltä, germaanista filologiaa ja kirjallisuutta. Mitäs sitten teen, jos pennut nostavat minut korvista seinälle? Ei kiitos.
Silti olen nuoresta saakka ajatellut, että opetan mielelläni, jos joku oikeasti tahtoo tietää jotakin. Kun oppilas on motivoitunut, hänen tukemisensa on ilo.
Kirjoitin sähköpostia Hämeenlinnaan. Minulla on kirjoittamisen perusopinnot meneillään ja saan ne päätökseen alkukesään mennessä. Sattuisiko syyspuoleen tai ensi vuonna alkamaan koulutusta, aikuiset kun olisivat kumminkin minulle tutumpi kohderyhmä?
Kuulin, että ei haittaa, vaikka perusopinnot olisivatkin kesken. Helmikuussa alkavaan koulutukseen oli vapautunut muutama paikka, ja siihen voisin hakea.
Oho.
Viikko sitten töissä rappuja rampatessani ja viikonvaihteen lyriikan kurssia odotellessani tuli vahvasti se olo, että hei, opiskelen uuteen ammattiin! Ja aloin pelätä, että hukkaan tilaisuuksia ja koulutukset täyttyvät päättäväisistä opiskelijoista, kun minä vain jahkailen.
Niinpä aloin täyttää hakemusta Hämeenlinnaan puhelimesta, palkkatyöni kun ei käsitä juuri tietokoneen ääressä istumista. Olin varma, että se kaatuu vähintään liitteiden puutteeseen, sillä nappasin vain nopean kuvakaappauksen sähköpostista, jossa todettiin hyväksyntä kirjoittamisen perusopintoihin.
Iltapäivällä ohjasin tuttavaa puhelimitse ja autoin häntä eroon kynäkammosta (tästä lisää myöhemmissä kirjoituksissa). Kun puhelun jälkeen avasin sähköpostin, sielläpä oli hyväksyntä helmikuussa alkavaan koulutukseen.
Elämme jännittäviä aikoja.
Silti hiplailen ajatusta hakea myös Kuopioon. Monitaiteinen koulutus antaisi varmasti lisää eväitä ja vahvuutta. Toisaalta kaikkea voi soveltaa. Tästä oli erittäin vilkas ja antoisa keskustelu Instagramissa taannoin.
Kirjoittamisen iloa sinulle!